Kausi 2014 Robert omin silmin

Kausi 2014 lähti käyntiin EM kisoissa Belgradissa toukokuun lopulla. Omalta osaltani kevät oli harjoituksellisesti mennyt suhteellisen hyvin. Vielä Italian jälkeen Hämeenlinnassa saimme monta asiaa loksahtamaan kohdilleen, mitä olimme pitkään miettineet. Olo oli luottavainen, mutta samalla odottava, sillä EM- kisat oli kauden ensimmäinen kova kisa. Viivalle oli tullut paljon väkeä ja kovia nimiä.
Alkuerien startista lähtien ja sen edetessä itseluottamus omaan kuntoon vain koheni, sillä olin 90-95 % teholla hyvin mukana kovien nimien kanssa kisassa. Seuraava veto samana päivänä oli kuitenkin ratkaiseva. Illan keräilyerästä muodostui kova taistelu, Israelin ja Slovakian kanssa, jatkopaikasta semifinaaleihin. Puolessa välissä olin vähän jo jäänyt jatkopaikasta, mutta onnistuin keskittymään omaan soutuun ja taistelemaan Slovakian ohi ennen 1500 metriä. Loppu keräilyerässä tuli hyvässä hurmoksessa ja olo oli tyytyväinen, kun vihdoin monen vuoden jälkeen miesten yksikössä Fisan kisoissa semifinaaliin (12 joukkoon) pääsy onnistui. Tämä oli hyvä aloitus ensimmäisissä aikuisten arvokisoissa yksiköllä.
Semifinaaleissa odotettavasti oli kovia miehiä vastassa. Tästä muodostui yksi kesän omalta kohdalta parhaista kisoista. Vaikka A finaali jäi neljän sekunnin päähän, niin soutu oli rento ja tuntui, että tästä pystyy ruuvia kiristämään kesän edetessä helposti.
Seuraavan päivän B finaali lähti saman malliin liikkeelle, kuin lauantain semifinaali, mutta 1250-1500m kohdalla iski seinä vastaan ja tekniikka petti totaalisesti, lopputuloksena B finaalin viimeinen sija (12 koko kilpailussa). Uskon, että tässä näkyi myös alkukesän vähäinen kisakokemus, ja tulimme seuraavien viikkojen aikana keskittymään erityisesti tässä vedossa iskeneisiin tekniikka ongelmiin.

Seuraava viikko meni täysin palautuessa EM kisoista, joka otti yllättävän pitkän ajan. Kuitenkin palautumisen jälkeen kovat harjoitukset Lohjalla, Turussa ja etenkin Hämeenlinnassa onnistuivat hyvin. Oloni oli selkeästi luottavaisempi Ranskan maailman cupiin lähtiessä, kuin EM kisoihin lähdettäessä.
Ranskassa kaikki tuntui menevän flowmaisen hyvin. Alkuerän poikkeuksellisesti aika-ajoissa soudetun 6.59 jälkeen odottelin illan keräilyerää. Illan keräily soudettiin haastavaan sivuaallokkoon. Taktiikkana oli lähteä alusta kovaa, joka onnistui, ja loppu oli paikan varmistelua.
Seuraavan päivän semifinaalissa ei ollut kuin voitettavaa. Lähdin rohkeasti omalla soudulla haastamaan kärki kolmikkoa ja A finaalin pääsyä. Veto oli verrattavissa EM kisojen semifinaaleihin. Itseltäni hyvä oma soutu, ja A finaali jäi vain reilun 3 sekunnin päähän. Sunnuntaina B-finaalista muodostui yksi kesän kohokohdista. 500m kohdalla olin neljäntenä, vähitellen nousin Norjan Tuften rinnalle, ja matkavauhtia menimme rinta rinnan. Puolessa välissä fiilis oli uskomaton. Samaan aikaan kova kivun tunne, mutta samaan aikaan pyrin kaasua lisäten jatkaa maaliin asti. Maalissa olo oli aika mukava, eikä happoja tuntunut huomaavankaan. Yksi kautta aikojen idoleistani, kaksinkertainen olympiavoittaja Tufte, jäi lähes kaksi sekuntia. B finaalin voitti Hollannin Braas, eroa meillä 3,5 sekuntia. Oma lopullinen sijoitukseni oli 8.

Ranskan jälkeen huomasin, että olo alkoi olla pikku hiljaa väsynyt. Alkukesässä oli 6 kisaa kahdeksaan viikkoon (sisältää myös kotimaan kisat). En ole koskaan aiemmin kisannut näin paljoa. Tampereen kv-kisoissa sunnuntaina pääsin testaamaan vauhtia nopeaan keliin. Ensimmäinen 1000m tuli todella kovaa keskivauhtia 1.40-1.42/500m, toinen tonni olikin kovaa taistelua aallokkoa vastaan ja vauhti romahti 1.50 tienoille. Kova alku kuitenkin riitti omaan ennätykseen 6.55. Viikko Tampereen kv:n jälkeen onnistuin saamaan vielä kesän parhaimman maksimi treenin ja olo Luzernin maailmacupia kohden oli luottavainen.

Kisa viikolla maanantaina alkoivat kuitenkin flunssan oireet. Tiistaina en meinannut jaksaa laukkuakaan pakata, enkä ollut ollenkaan varma, että lähdenkö kisoihin. Lääkityksen avulla oloni saatiin kuitenkin pikkuhiljaa parempaan. Torstaina päätettiin, että kisaamaan lähdetään, vaikkei olo ollutkaan täysin terve. Perjantaina alkueristä tulikin kova taistelu. Meidän erästä tippui Brasilialainen 24:n joukosta pois, muihin eriin nähden kovalla ajalla 7.09. Oma soutu sujuikin yllättävän hyvin, vaikka keuhkoissa oli pientä ahdistusta. Voitin oman eräni jättäen Tsekin maailman mestarin sekä USA:n ja Croatian soutajat taakse. Illan quater finalista tuli kesän kovin taistelu. Samassa erässä oli jälleen Tufte, Italian kova yksikkö soutaja, Sveitsin miesten nelosesta yksikköön tullut soutaja ja viime kauden kokonais maailman cupin voittaja Bulgarilainen. Erästä kolme pääsi semifinaaleihin. Ensimmäinen tonni tultiin rinta rinnan ja paine oli melkoinen. Viimeinen 750 metriä tultiin melko haipakkaan, maalissa maitohappo valtasi varpaista korviin asti. Kova taistelu kuitenkin kannatti, voitin oman quater finaalini. Tässä vaiheessa olin lähinnä helpottunut, että flunssa ei ollut vienyt voimia, päinvastoin ehkä vain herkistänyt kroppaa. Taas tuli opittua jotain uutta…
Lauantain semifinaalissa oli kova erä tiedossa. EM kisojen mitalistit olivat vastassa. Semifinaali oli samanlainen, kuin kauden aiemmissakin kisoissa ja lähdin tosissaan haastamaan isoja poikia. 4. Sija ei riittänyt A finaaliin. 3 sekuntia A finaali paikkaan ja Saksaan, sekä 7.01.8 suht hitaalla kelillä. Olin ihan tyytyväinen suoritukseeni.
B finaalista oli tiedossa etukäteenkin tasainen. Kaikki kuusi venettä olimme kahden sekunnin sisään maalissa. Itse olin B finaalin viides ja lopulta 11. Sijoitus oli pieni pettymys, varsinkin perjantaina ja lauantain perusteella. Viikonloppu oli kokonaisuudessaan kuitenkin onnistunut, jopa helpottunut ottaen valmistautumisen huomioon.

Luzernin jälkeen oli tiedossa kuuden viikon tauko ennen Amsterdamin MM kisoja. Tämä tuli juuri oikeaan aikaan, ellei jo liian myöhään ajatellen alkukesän kovaa kisa urakkaa. Luzernin jälkeen olin puolitoista viikkoa soutamatta, kun flunssa iski kunnolla päälle. Ei kovin kiva tunne, kun rakot tulevat käsiin uudestaan ja keskellä kesää… Flunssasta toipuminen onnistui kuitenkin ihan hyvin. Seuraava pari viikkoa pyrittiin nousujohteisesti harjoitella kovaa. Tietyt yksittäiset harjoitukset onnistuivatkin tosi hyvin, mutta palautuminen ei ollut parhaimmillaan, johtuen vielä varmaan flunssasta ja kovista helteistä. Vielä ennen Amsterdamia oli Tampereella SM-kisat tiedossa, joka toimi hyvänä kenraali harjoituksena. Kilpailu sujui kohtalaisesti, ja mukaan tuli uran kolmas miesten yksikön Suomen mestaruus.

Amsterdamissa oli tiedossa oma debyytti aikuisten MM kisoissa. Olo oli odottavainen, kesä kokonaisuudessaan oli mennyt tosi hyvin, vaikka viimeisen kuuden viikon jakson harjoittelu ei ollut mennyt yhtä nousujohteisesti kuin alkukesästä.
Amsterdamissa on aina ollut kiistellyt radat tasapuolisuuden osalta. Itselleni alkuerään sattui hyvä tuuri, kun pääsin 6. radalle, jolle sivumyötäinen tuuli puhalsi eniten. Alkuerän ensimmäisen 500 metrin jälkeen kulki tosi hyvin, ja hölläten viimeisen 500m tuli loppuajaksi 6.58. Tämä antoi luottamusta itselleni, että kunto ei ollut täysin romahtanutkaan alkukesästä.
Quaterfinaalin eräjaossa kävi aika huono arpaonni… Eräni oli kovin. Kaksi ensimmäistä erää olivat niemien perusteella selkeästi heikommat. Oli tiedossa että jatkoon pääsyyn vaadittaisiin kesän paras soutu. Quaterfinaliin ei kuitenkaan helpottanut, että tuuli oli kääntynyt sivuvastaiseksi ja itse olin radalla 2., minne tuuli puhalsi kovimmillaan. Lopulta quaterfinalista tuli itselleni kesän huonoin soutu. Kisaa edeltävänä päivänä ja viimeisissä valmistautumisissa olin tehnyt selkeästi virheitä. Oloni oli täysin voimaton kisan aikana… Mahdollisesti kesän paras soutukaan ei olisi riittänyt quaterfinaliista 12 joukkoon, mutta tämä oli kaukana parhaimmasta. Seuraavan päivän C/D semiin ei ollut montaa tuntia valmistautuessa, mutta sain yön aikana oloani ja energia tasoja paranemaan. Oloni oli onneksi selkeästi parempi, vaikkei vieläkään lähellä omaa parastani. Keskimmäinen 1000m kulki hyvin, mutta viimeinen 500m oli tuskien taivalta. Maaliin kuitenkin toisena ja C finaaliin. C finaalissakin oli kuitenkin kovia nimiä vastassa. Olin saanut C-finaalia kohden parin päivän aikana oloani selkeästi paremmaksi. Johdin C finaalia aina 1700m asti, mutta lopussa samanlainen voimattomuus iski kuin edeltävinä päivinä, enkä saanut samanlaista loppua kuin Ranskassa tai Sveitsin maailmancupissa, sijoitukseksi C finaalin 3., ja loppusijoitus 15. Nopea keli ja oma vauhti riittivät omaan ennätykseen 6.50. Valitettavasti kauden tärkeimmässä kisassa en pystynyt olemaan parhaimmillani, tai venymään vielä vähän lisää alkukesästä.

Kuitenkin kauteen kokonaisuutena olen erittäin tyytyväinen. Tänä vuonna on vauhtia saatu muutama sekunti jälleen paranemaan, ja erityisesti tuloksellisesti on menty monta sijaa eteenpäin. Kauden aikana tuli vedettyä 16 kertaa 2000m kansainvälisissä FISAN kisoissa ja keskiaika on 7.05 luokkaa. Monta kertaa tyyneen keliin Ranskassa ja erityisesti Luzernissa tuli vedettyä 7 minuutin luokkaa. Omasta mielestäni, tällä hetkellä miesten kärjessä on 5-6 muita edellä olevaa venettä, ja heidän perässä iso tasainen joukko. Monesti soutajan ”päivän kunto” ratkaisee sijoituksen.
Ensi kaudella kilpailu olympiapaikoista tulee olemaan järjettömän kova. Fisan päätös viime talvelta laskea miesten olympia paikkoja MM kisoista vain yhdeksään, tekee kilpailusta todella raakaa. Taso miesten yksikössä on viime vuosina noussut ja osallistuja arvokisoissa tässä veneluokassa on kaikista eniten.

Nyt olen jo ehtinyt toipumaan väsymyksestä ja sairasteluista ja haavoja paikkailtu, sekä kovalla innolla aloittamassa uutta harjoittelukautta.

Iso kiitos kaikille jotka ovat tukeneet ja kannustaneet tämän pitkän kauden aikana.

Haluan myös kiittää tästä vuodesta erityisesti projektin ydinporukkaa, jotka ovat mahdollistaneet että viime vuosien hyvä potentiaali on saatu siirrettyä nyt myös hyviin tuloksiin.

Iso kiitos kuuluu myös tukijoille Ponsselle, Metsäkonepalvelulle, Sporttiveikoille, Angelma Mäkelälle, Linnatuulelle, VOITH:lle, MPM:lle, Ergo Unit:lle, Corner Clubille, Neutechille, If:lle, Net Campersille ja Rakennuspalvelu P.Korhoselle jotka ovat mahdollistaneet harjoittelun ja kisaamisen.

Haluan myös erikseen kiittää tänä vuonna tulleita uusia tukijoita, Markku Kerästä Terveyden Keskuksesta joka talvella sai jo erittäin pahoiksi alkaneet selkä kipuni lakkaamaan, ja on ollut muutenkin fysiologiseen puoleen muun projektin valmennuksen ohella vaikuttamassa. Iso kiitos lääkärille Klaus Köhlerille joka on aina auttanut kun terveydellisiä ongelmia on ilmennyt. Iso kiitos myös Sportti Mekalle ja Tonille sekä Simolle jotka ovat auttaneet omaa ravinto ja lisäravinne puolta. Sekä vielä iso kiitos Medilaserille joka tuli auttamaan oman näköni kanssa kun silmäni tulehtuivat ja allergisoituivat piilonlinsseille kesällä.

Terveisin Robert